Jotenkin ajauduin Aholaidan kentälle yksin, tosin tarkoituksena oli ampua joten ihan minne tahansa en voinutkaan mennä. Kyllä ne ohikulkijat jo nyt katsoivat hitaasti...

Sain siis peruutuspaikan kokeeseen, ja kauhea paniikki tietysti iski että paikkamakuu on varmasti ihan vaiheessa: kerran treenattu ja ei ammuttu ollenkaan. No, pikku verryttelyn (taisteluleikkiä) jälkeen Lettu paikkamakuuseen, minä poistuin vähäksi aikaa A-esteen taakse mihin olin piilottanut pyssyn. Kohtsilleen tulin näkösälle ja ammuin 3 laukausta. Jouduin seisomaan kyljittäin koiraan jotta voin silmänurkasta vilkuilla sen tekemisiä (peili taisi jäädä viime treeneissä JR:lle). Eka laukauksen Lettu ilmeisesti tulkitsi sitten minun anatmaksi käskyksi (tänne?) koska nytkähti vähän kuin aikoen lähteä liikkeelle. Pysyi kuitenkin paikallaan ja kahteen seuraavaan laukaukseen ei reagoinut mitenkään. Jnkin aikaa vielä ja menin sitten palkkaamaan, herkkupurkilla. Täytyy muistaa ottaa se peili mukaan ettei tuossa ampuessa satu vahinkoa joskus! Kun olen reilusti selin tai näkymättömissä, Lettu ei odota mitään käskyjä tms.

Sitten vähän seuraamista, tai oikeastaan ihan paljonkin. Oli tosi hyvä ja uskalsin ottaa pitkiä pätkiä ja välillä taas palkkasin sitä tosi tiheään ihan vaan hyvästä seuraamisesta. Käännökset hienoja ja tiivis, hyvä kontakti.

Lopuksi noutoa, omalla 700 grammaisella. pari ihan normi heittoa ja pari pitkän matkan noutoa. Normaalit teki takasintulot ravilla, pitkissä laukkasi. Nuo ravituonnitkin oli kyllä varsin reippaita. Nyt alankin epäillä, onko se tuo 700gr kapula, mistä Letun on vaikea pitää kiinni? Siinä on nimittäin paksumpi keskikohta kuin siinä kiloisessa, ja mutu-tuntumalta kiloista se on tuonut paremmin (enemmän laukaten)! No, se nouto nyt on tässä vaiheessa, pääasia että ei tarvita lisäkäskyjä ja luovutukset on hyvät.

Lopuksi saalistusleikkiä ja lpoertelyä. Oli kivaa :)