Maastoon(kin) viimeisenä: klo oli kymmenen illalla ja Lahdessa oli pimeää! Lettu vuffaili jo mennessämme hakualueelle, tuomari oli tupakalla ja hämärässä ei oikein hahmottanut mitä siellä oli.

Etsintään se lähti kuitenkin reippaasti, ja kohta tuli rulla suussa takaisin. Laitoin sen näytölle, mutta pian kävikin ilmi ettei se ollut käynyt maalimiehen luona vaan oli napannut rullan saadessaan mm:stä hajun. Nyt ukkoa ei sitten löytynytkään! Minä luulin ettei siellä ketään ollutkaan, ja laitoin Letun toiseen etukulmaan. Jälleen rulla suussa takaisin, nyt kuitenkin niin pian että melkein arvasin ettei siellä ketään ole, eikä ollutkaan. Pimeys oli senkin vuoksi hankalaa, että en nähnyt oliko koiralla rulla vai ei ennen kuin se oli ihan minun vieressä.

Tähän loppui henkilöetsintäkin, kiltti tuomari antoi meidän kuitenkin harjoitella sillä ekalla maalimiehellä. Huomasin heti että Lettu piti maalimiestä mörkönä, uskoisin sen johtuneen pimeydestä, me kun ei koskaan edes lenkkeillä hämärissä. Kun menin riittävän lähelle, saatiin kuitenkin onnistunut ilmaisu ja maalimies sai palkatakin. Mukavaa.