Ei se niin helppoa ole kuin luulisi. Olosuhteet Kuoreveden kisassa olivat täydelliset: sopivan haastava mutta samalla meille sopiva rata, pehmeä, mukava kenttä ja uimassa jäähdytellyt koira. Ukkonen jyrähteli ja oli hiostavan kuuma, ei haitannut pätkääkään. Osallistujia maxi2-luokassa me ja joku bordercollie, joka sekin oli pois!

Heti radan alussa piti olla sujuva kaarros putkeen: no Lettu bongasi puomin ja kävi kääntymässä noin sentin päässä siitä. Korjauksesta huolimatta jatkoi hyvällä vauhdilla ja meni kiltisit sinne puomille kun sen aika oli :) Hyppysyherönä oli talvella Salmeissa treenattu siksakki, se sujui mallikkaasti vaikka vauhti takaakierroissa vähän hiipui.

Ongelmaksi tällä kertaa muodostui pujottelu: Sisääntulo oli aika avoimesta kulmasta ja luotin että Lettu hakee aloituksen itse. Vaan eipä hakenut :( Oli kuin ei olisi huomannutkaan koko pujottelua! Korjasin, ja nyt mentiin suoraan pujottelulle mutta aloitti tokasta välistä. Korjasin toisenkin kerran jolloin lähti hyvin pujottelemaan ja pujotteli reippaasti (!) mutta jätti viimeisen kepin pujottelematta. Tätä en sitten enää korjannut vaan annoin jatkaa radan loppuun, meni hyvällä vauhdilla.

Mukava fiilis jäi radasta vaikka tokihan se pujottelu harmitti. Aina ei voi voittaa.