Mahatauti helpotti sen verran että uskaltauduin omassa pihassa vähän tottistelemaan. Lettu onkin odottanut treeniä sunnuntaista asti, jolloin kävimme maneesilla agitreenejä kolkuttelemassa - vaan kun pelkkä puhuminenkin sai aikaan oksennusrefleksin täytyi treenaaminen jättää väliin.
Koira siis innoissaan ja seuraaminen sen mukaista. Pitkästä aikaa se oli paitsi tarkkaa ja täpäkkää, myös ryhdikästä! Jees siis. Muutamia jättöliikkeitä istuminen ja seisominen väliin, ja niiden jälkeen taas pitkää suoraa - ei minkäänlaista ennakointia tahi kärvistelyä vaikka kävin kääntymässä tiellä asti. Hyvä hyvä.
Jättöliikkeetkin napsahtivat heti oikeisiin asentoihin, ainoa moka tuli seisomisessa kun keksin käydä myös koiran takana, ja menin itse epävarmaksi, ja annoin "varulta" lisäkäskyn... no siitähän Lettu putosi maahan kuin kivi :( Toisella yrittämällä luotin koiraan ja ei mitään ongelmia.
Noutoja ensin isolla metallilla sitten kiloisella puukapulalla, pari kumpaakin. Metallilla taas eka yrittämällä vähän maisteli ja annoin toisen käskyn, toivottavasti tästä ei nyt ole tullut jo tapaa! Muuten kaikki noudot ihan ok, ne paluut vain ravilla...
Kakeissa otin ensin 6 metristä maasta istumisen, sitten maa-istu-maa-istu, sitten 10 metristä seisomisen ja lopuksi vielä 10 metristä istumisen. Tässä viimeisessä se tarjosi seisomista! Käskin takaisin maahan ja uudelleen istumaan. Ei enää ongelmaa. Onkohan se kytkenyt takapalkan seisomiseen, sillä en jättänyt takapalkkaa kun tei nuo lähemmät. Täytyy tarkastella tätä. Asennonvaihdot puhtaat.
Muutapa ei sitten tehtykään kun alkoi mahassa möyrytä sen verran. Tosin (kerrankin) osasin lopettaa oikeaan aikaan, pienen virheen jälkeen korjattuun, onnistuneeseen suoritukseen ja vielä hyvässä vireessä!