Jälkitreeni joka huolellisesta suunnittelusta ja paneutumisesta meni ihan päin p:tä.
Tiituspohjassa, tuulinen sää jonka toki otin huomioon niin jälkeä tallatessa kuin myös jäljelle lähdettäessä odotettiin sopivaa tuulihetkeä. Maasto kuiva kangasmetsän pohja. Vanhetus n. 40min. Jana ainakin 10m, josta jälki lähti n. 75 kulmassa oikeaan.

Asko nukkui autossa kun tein jäljen ja sen vanhetessa annoin koirien leikkiä ja juosta lähistöllä. Juuri kun olimme lähdössä jälkeä ajamaan, Asko heräsi. No, ohjeistin pikkupojan leikkimään kohdassa jossa koko ajan näköyhteys säilyisi...

Lettu lähti janalle ensin hyvin, mutta kääntyikin yht'äkkiä takaisin. Koska en itse ollut ehtinyt lähteä liikkeelle lähetin ihan kokonaan uudestaan. Nyt oli ihan täydellinen janasuoritus, reipasta vauhtia suoraan eteenpäin ja jälki löytyi helposti! Siitä ensimmäiselle kapulalle vähhän hätäillen mutta kapula löytyi kuitenkin.

Sitten Asko alkoi huudella minua ja itkeä. Lettu rynnisti kohti Askoa, ja vaikka poika välillä hiljenikin, Lettu ei jäljestänyt ollenkaan vaan pysrki koko ajan tielle. Oli pakko tulla pois.

Askolle uudet ohjeet ja leikkimissuunta, ja me uudelleen samalle janalle. Tämä oli kyllä ihan vikatikki! Lettu teki taas hienon janan, mutta lähti takajälkeen - no tietysti sillä oikeaan suuntaanhan se oli jo mennyt. Otin sen sitten hallintaan ja lähetin jäljen päälle siitä mistä eka kapula oli löytynyt. Asko alkoi taas huudella. Lettu haahuili. V-käyrä alkoi kohota...

Sattumalta Lettu bongasi yhden kapulan, annoin sille siitä vähäeleisesti namia ja lähdettiin pois. Autolla vähän purkasin painetta siitä - joskaan se ei silminnähden edes ollut paineistunut, ehkäpä se oli niin "vauhkona" Askon perään ettei edes huomannut että minä olin epätyytyväinen?

Askokin rauhottui kun sai vähän sylihoitoa.