Jälkitreeniä keljon piilopaikan yläpuolella. Ensin tein itse tallaaman janatreenin, jossa n. 13 metrin janalta 15 metrin jälki missä nameja ja lopussa yksi keppi. Vanhennus 45 min.
Lähti janalle eka lähetyksellä vinoon josta kutsuin takasin, toisella lähetyksellä meni suoraan ja lähti hienosti jäljelle. nameja ei huomannut ollenkaan. Kepillekään ei mennyt vaan kaarsi ohi kohti tietä, kutsuin taas takaisin ja käskin jäljestämään, nyt nosti kepin. Eli ei siis kauhean tarkoitustaan vastaava treeni, joskin itse jana ihn ok.

Toinen, oikea jälki oli JR:n tekemä, reilut 300m pitkä 7 keppiä ja jana n. 10m. Janalla taas eka lähetyksellä kaarsi vinoon mutta uudella lähetyksellä itse olin huolellisempi jolloin myös lähti suoraan ja poimi jäljen hienosti. Jäljestys taas nenä varsin korkealla ja kova tuuli painoi koiraa aika paljon sivuun. Keppejä kuitenkin nousi hyvin.

Sitten metsä muuttui kuivaksi ja kaljupohjaiseksi ja tuuli koveni entisestään lettu meni jotenkin lukkoon eikä selvästikään halunnut enää mennä edellä, pyöri ja tuli hyppimään minua vasten. Häntä miltei koipien välissä. Päätin jo lähteä kokonaan pois, lettu alkoi vetää edellä - ja nosti kepin. Jatkettiin samaan malliin loppuun asti kunnes pari metriä ennen viimistä keppiä (näin itse kepin) Lettu pysähtyi ja totaalisesti kieltäytyi liikkumasta eteenpäin. Yritin odottaa, ottaa vauhtia taaempaa, olla kannustava, käskeä, olla välinpitämätön - mikään ei tuntunut auttavan. Sitten vaan aika törkeästi tönäisin jalalla istuvaa koiraa hännäntyveen (huom. EN potkaissut vaikka mieli tekikin) jolloin Lettu lähti liikkeelle, mentyään kepin yli sai siitä hajun ja nosti sen. Tästä ihan mielettömät kehut ja silittelyt. Riisuttiin valjaat. Kaikki kapulat oli kuitenkin löytyneet!

Lähdin sitten kävelylle takaisin metsään, Lettu kipitti edellä häntä alhaalla ja kiirehti autolle. Käytiin hakemassa Hessu mukaan ja sama jatkui, siellä metsässä OLI jotain pelottavaa, Lettu ei halunnut tulla sinne ollenkaan ja Hessukin haisteli tuuleen ja pörhisteli karvojaan muttei lähtenyt juoksemaan kuten se tekee jos haistaa esim. hirven.

Toivottavasti tästä ei nyt jäänyt mitään traumoja jäljestämistä kohtaan, siis pelottavasta metsästä sekä siitä että painostin Lettua aika lailla. Nuo janatreenit taidan nyt unohtaa kokonaan joksikin aikaa ja keskittyä vain tarkempiin jäljestämisiin.