Lopultakin otin neuvoista vaarin (kiitos katjalle patistuksesta) ja tein Keppitreenin. Ainoana tavoitteena saada paljon onnistuneita kepin ilmaisuja ja palkita niistä koiraa ruhtinaallisesti.

Kivilammelta löysin paikan, jossa sain auton parkkeerattua perä edellä metsään. Avoimesta peräluukusta Lettu sai katsella kun tein suoran, n. 100 metriä pitkän jäljen, kohtisuoraan autolta poispäin. Ensimmäiset kepit asetin jäljelle suurieleisesti, loput ihan tavallisesti, 12 kaikenkaikkiaan.

Sitten jäljenajoon samantien. Nyt puutuin itse jäljestämiseen eli pitelin koiraa jäljen päällä (koska oli suora, oli helppo hahmottaa) mutta keppien kohdalla en jarrutellut ja annoin koiran mennäkin löysällä liinalla kunhan pysyi siinä uralla. Vaikka jälki oli tuore, Lettu jäljesti nenä maassa!

KAIKKI kapulat nousivat! Jippiijeejee!!! Palkkasin nyt kehumalla ihan hirveästi ja syötellen erilaisia makupalanmurusia pikkuhiljaa, vähän niinkuin hakumetsässä, eli palkkaukseen käytin aikaa. Lisäksi kun Lettu toi minulle kapulan, pudotin sen maahan väliimme ja vähän aikaa palkattuani pyysin Lettua nostamaan sen uudelleen ja palkkasin lisää. Tämä tosiaankin näytti toimivan, sillä nyt tuntui siltä että Lettu todellakin etsi niitä kapuloita, sen LISÄKSI se jäljesti hyvin.

Ou jee, kylläpä tuli hyvä mieli.