Kisatyyliin jälki: jana, n. tunnin vanhennus, 7 keppiä mutta pituutta kuitenkin vain n. 300 metriä. Maasto vaihtelevasti mustikkaa ja sammaloitumnutta, jyrkkiä mäkiä ja useita polun ylityksiä.

Jana meni ihan persiilleen. Jälkeä tehdessäni katsoin arviolta paikan mistä lähetän koiran, en mitenkään krepannut. Sitten kun olin lähettämässä, en oikein hahmottanutkaan oikeaa paikkaa ja Lettu lähti "janalta" sivuun kaksi kertaa. Menin vähän eri kohdasta lähettämään, vain todetakseni että lettu kun löysi jäljen, se lähti juuri sitä samaa paikkaa kohden mistä eka yrityksillä olin kutsunut sen pois... eli se oli tuolloin jo jäljellä, jana oli paljon lyhyempi kuin mitä luulin!

No, tätä alkuäshellystä (missä toki koira toimi hyvin) huomioimatta Lettu jäljesti varmaan elämänsä parhaan jäljen. Nenä pysyi maassa, kaikki kepit nousivat vaivatta ja polkujen yli mentiin täysin niitä ignooraten. Ou jee!!

Nyt vaan postilaatikon viereen odottelemaan uutta palveluskoiralehteä...