Tottisarvonnassa sain haluamani ykkösnumeron, mistä olin iloinen. Kenttä oli melko märkä mutta arvelin ettei liian märkä. Esteet näytti tukevilta ja helpoilta, noutokapula oli pieni, mitä muutakaan voi toivoa?

No, lähdin ensimmäisenä tekemään liikkeitä. Kun laukaukset tulivat, Lettu otti reilusti etäisyyttä, ja meille ammuttiin kolmas kerta. Minun piti houkutella Lettua mukaan. Täyskäännöksen jälkeen se taas skarppasi ja tuli paremmin takaisinpäin, mutta taas kun piti seurata poispäin tuomarista alkoi jarruttaminen. henkiöryhmään päästiin ja se meni kelvollisesti, mutta taas kun olisi pitänyt lähteä istumaliikkeeseen, ei Lettu tullut mukaan. Tässä vaiheessa tuomari pisti pelin poikki - ihan oikein. Olisin saanut viedä Letun paikkamakuuseen mutta ei se halunnut tulla sinnekään... niinpä me sitten katselimme toisen koiran suoritusta henkilöryhmän vieressä. Mainittakoon että sille ammuttuihin laukauksiin Lettu ei sitten korvaansa lotkauttanut kun mitään ei tarvinnut samanaikaisesti tehdä.

Että tämmönen kisa tänään, tokihan harmitus oli valtava kun tulos - ja vieläpä ykkössellainen oli niin lähellä. Toisaalta olen jo niin tottunut näihin epäonnistumisiin ettei ihan kauheasti v:ttanut.