Koirakorvessa. Lumi vähän suojalunta mutta ei kauhean märkää (vielä), mukava keli noin yleensäkin.

Letulla oli kauhea hinku taas kentälle, otin nyt seuraamista jo autolta. Eihän se keskittynyt ollenkaan, mutta mielummin näin kuin että se juokseee ominpäin ruutuun ja tunnarikapuloille ja jokapaikkaan... toki voisihan sen hihnaankin laittaa :D

Kun päästiin kentälle, seuraaminen parantui huomattavasti. Voisin jopa väittää että se oli hyvää. Nyt tein systemaattisesti niin että jos kontakti herkesi silmänräpäykseksikään, tulin samaan kohtaan samalla tavalla uudelleen ja olin niissä kohden vaan tarkempi, en varsinaisesti huomauttanut virheistä. Kyllä se vaan paranti koko ajan :) kävin läpi kaikki nopeudet, käännökset ja askeleet ja tällä kertaa mikään ei ollut erityistä hiomista vaativa.

Luoksetuloja sitten. Keskityin jälleen siihen ekaan pysäytykseen, ensin se näytti taas valuvan pitkäksi (ei niin pahasti kuin joskus kuitenkaan). Kolmannella toistolla oli jo varsin napakka. Välillä läpijuoksutuksia pallo-lennosta palkalla, ja vauhti pysyikin koko ajan hyvänä. Sitten mun oli pakko kokeilla myös maahanmenoa - no eka kerralla tein sen hetken mielijohteesta kun koira oli jo melko lähellä minua ja tätähän Lettu ei rekisteröinyt ollenkaan. Toisella kerralla se pysähtyi heti, mutta tarvitsi maahan toisen käskyn. Otin sitten pelkkiä maahanmenoja palkaten pallolla koiran yläpuolelle, ja olihan se vaikeaa laittaa rintakehä kosteaan lumeen...

Kakea. Kolme maasta seisomaan nousua takapalkalla. Ensin Lettu ei meinannut millään jäädä seisomaan vaan valu i takaisin alas, sitten se meinasi rynnistää suoraan takapalkalle kun käskin ylös. Kolmas yritys (onneksi) olikin sitten hyvä, sain rauhoitettua koiran seisoma-asentoon ennen kuin vapautin palkalle. Kotona me tehtiin aamulla saunan eteisessä maasta seisomaannousuja, ja sama ongelmahan oli siellä, seisominen on Letusta jotenkin vaikea tajuta että pitäisi olla liikkumatta. No selvää edistystä kuitenkin on nähtävissä :)

Ruutu oli sitten (taas) se murheenkryyni: Olin laittanut merkit ja makupala-alustan (näkyvän!) valmiiksi kentän pitkälle sivulle ja siinä ne olivat tönöttäneet koko ajan. Vaan kun lähetyksen aika tuli, Lettu oli ensin menossa kentän toiseen päähän mihin on aina tehty eteenmeno, sitten se oli menossa A-esteelle. Mun piti siirtyä n. 10 metrin päähän ruudusta jotta sain sen lähtemään oikeaan suuntaan, sittenkin se kävi ensin nuuhkaisemassa vasenta etumerkkiä ennenkuin huomasi makupalat.

Tunnari. Lumi aiheutti hieman haastetta ainakin ohjaajan mielentilalle, mutta Lettu suoritti tehtävän hienosti. tein paikallani käännöksen ennen oman vientiä ja matkaa oli n. 5 metriä. Lettua ei näköjään haitannut edes se, että Asko heilutteli narupalloa ihan vieressä!