Aholaidassa ittekseni. kenttä on edelleen tosi epämukavassa kunnossa (ei aurattu) mutta se ei sentään ole liukas.

Heti päätin tehdä tuolla Katjan ehdottamalla tavalla, eli jäti koiran istumaan, kapula pari metriä sen eteen, ja itse kauas kutsumaan. Jotta homma ei vaikuttaisi liian helpolta, pistin välille vielä hyppyesteen ja kapulaksi ensiksi Kennelkerhon ikivanha metalli, joka on painava kuin synti ja kolisee ja pyörii. No, letun oli ensin tosi hankala ottaa sitä suuhun. En oikein tiedä johtuiko se kapulan inhottavuudesta vai siitä että oli lunta. Kun se sen sitten suuhunsa sai, lähti heti tuomaan sitä ja hypyn kautta tietysti. Hypyllä sen ote kuitenkin lipesi ja kapula putosi... poimi sen siitä kuitenkin itse ja jatkoi matkaa loppuun asti. kehuin hurjasti kuinka rohkea ja omatoiminen koira mulla on! Toisella yrittämällä laitoin kapulan tampattuun kohtaan ja nyt Lettu nappasikin sen kuin puukapulan. Tuli reippaasti ja hypyn jälkeen ryhdikäs luovutus. Hienoa!

Kävin vaihtamassa kapulan vähän mukavampaan: ohjatunnoudon pureskeltu ja koliseva mutta kevyt kapula sitten. Tämä oli niin mukava että Lettu tuli pitkästä aikaa oikein laukalla luovuttamaan! Pari kertaa tehtiin tätäkin.

Tehtiin sitten kake, ensin "irrallisia" ylösnousuja ja jos Lettu tuli eteenpäin, käskin sitä peruuttamaan. Sitten tein kaksi kokonaista sarjaa, ja nyt alkoi jo näyttää lupaavammalta. Eteni se vieläkin mutta ei sentään kävellyt eteenpäin. Ei kai tätä auta kuin jauhaa.

Lopuksi palloilla leikkiä; Lettu oli aivan täpinöissään.