Aholaidan mutavellilällissä. Kentällä oli pari muutakin henkilöä, ja Lettua kiinnosti kovasti keskellä kenttää olevat muiden noutokapulat.

Aluksi otin metallinoutoa, pääasiassa treenatakseni loppuperusasentoa mutta vähän myös testatakseni onko hammas haittaava tekijä. Kyllä se taisi olla, nimittäin Lettu otti kapulan tosi varovasti ja toisella kerralla pudottikin sen. No, pääasia eli luovutus ja siitä perusasentoon tuleminen saatiin kyllä treenattua: eka kerralla Lettu jätti loppuperusasennon vajaaksi, annoin siitä vaan uuden käskyn ja kun tuli oikeaan paikkaan, kehuin kovasti ja sitten palkkasin. Toisella kerralla tuli sitten yhdellä käskyllä. Molemmilla kerroilla se nyt malttoi istua paikallaan kehujen ajan eikä pongahtanut ylös.

Sitten seuraamista, niitä askelia joka suuntaan kiinnittäen huomiota perusasentoihin. Tämä meni jo loistavasti, palkkasin vähän vaihdellen joko kehuen vain, tai palkaten namilla housunsaumasta heti kun istui, tai ensin kehuen ja sitten palkaten.

Kake, etäisyys 1,5 metriä. kaksi toistoa, molemmat aloitukset (kuten aina) maasta. Ensin istu, seiso, toisella kerralla seiso-istu. Ei ainuttakaan takajalan liikutusta mutta toisella kerralla painui seisomasta maahan istu-käskyllä, uudella käskyllä sitten nousi istumaan.

Lopuksi vielä seuraamista suoralla. Jostain syystä tämä oli nyt vaikeaa: Lettu vaan kyttäili sitä toista koiraa. Kun mentiin vieraasta poispäin Lettu keskittyi paremmin ja piti hyvän kontaktin, tehtiin tässä juoksuun ja juoksusta siirtymiset, molemmat pehmeästi ja onnistuneesti.

Lopuksi Lettu sai syödä kaikki loput lihat.