Heti kun sää muuttui kauniimmaksi, joku oli käynyt vaihtamassa pihaltamme pois kärvistely-letun ja tuonut tilalle iloinen-tottiskoira-Letun. Ero oli melkomoinen eiliseen verrattuna, kun aamutuimaan Haapaniemen pallokentällä treenasimme.

Aluksi seuraamista ihan verryttelyksi. Muutaman kerran Lettu vilkuili kun bussikuskit pitivät vähän kovaäänisempää palaveria, mutta seuraamisasento, paikka ja tiiviys oli taas ensiluokkaista. Myös ne askeleet sivuille ja taakse.

Luoksetulo. Salmen ohjeiden mukaan laitoin edelleen takapalkan, siis viime kertaisista hidasteluista huolimatta. Lettu lähti kuitenkin liikkeelle heti laukalla! Tällä kertaa pysäytin, ja pysähtyi terävästi, tästä vapautus takapalkalle. Toisella toistolla laitoin "vale"takapalkan, ja otin läpijuoksun, palkkaus pallolla kun oli tullut maahanmenokohdankin ohi. Vauhti pysyi hyvänä koko ajan, ja pallosta Lettu innostui silminnähden! Kuienkin se nyrjäytti oikean etujalkansa tässä, ja kulki vähän aikaa kolmella jalalla... se ei kuitenkaan haitannut pallon perässä juoksemista ja kun alettiin taas treenata, olin itsekin jo unohtanut sattuneen.

Seuraavaksi ruutu, ja nythän meillä oli "houkuttimena" se takapalkka, jonka Lettu luuli olevan siellä luoksetulon lähtöpaikassa. No ei tuo muistellut sitä ollenkaan vaan paahtoi suoraan ruutuun. Siellä oli valmis makupala-alusta ja kehuessani koiraa ruutuun kävelin taas lenkin ja kun se lähti tulemaan luokse, otin selän puolelta sivulle. Tämäkin onnistui nyt hienosti.

Sitten enää kake. yritin puolestatoista metristä seiso-maa, mutta maahanmenon lakosi, tulin siis metrin päähän. Siitä puhdas. Väliin yksi pelkkä seisomaannnousu (kun äsken ei meinannut nousta ollenkaan) ja sitten uusi setti. Vaikeaa vaikeaa... eihän tätä auta kuin jauhaa.

Iltapäivällä Lettu pääsi taas uimaan, nyt altaassa vietettiin 18 min, sisältäen yhden tauon. Vesi oli vielä kylmempää kuin viimeksi, ja se näkyi kyllä Letun uintihalukkuudessa sekä hampaiden kalinassa... jospa ensi viikolla termostaatti olis kunnossa ja vesi lämpimämpää!