Treenailin tokoa Liekkilän sillan kupeessä, siinähän on tavallaan rauhallinen paikka mutta yleistä liikenteen melua kuitenkin. Ja ihana nurtsi pohja. Ruudun rakensin valmiiksi makupala-alustalla.

Aluksi seuraamista. Sehän on ollut viime aikoina ihan kamalaa, ja sitä se oli nytkin aluksi. Mukana Lettu kyllä tuli mutta en ollut tyytyväinen kontaktiin enkä paikkaankaan... lisäksi Lettu oli Lettumaisen matalana enkä tykkää siitäkään. Sitten jokin kolahti mun päässä, ja aloin kävellä pidemmin mutta rauhallisemmin askelin. Koira muuttui heti! Se oli taas iloinen ja tarkka Leduusa!

Tätähän se on kun treenaa kahden koiran kanssa. Laki on isompi ja sillä on vetävämpi askel ja sen kanssa pitää kävellä reippaasti. Lettu haluaa että se voi rauhassa keskittyä tekemiseen eikä arkatassun tartte varoa mihin astuu... siksi sille sopii hitaampi kävely. Sitten kaipa mun kehon kieli viestii tyyneydestä kun pidennän omia askeleita - Letullehan on maailmanloppu jos minulla on joku asia pahasti. No, oppia ikä kaikki, nyt kovasti mielikuvaharjoittelen tätä tyyneyttä seuraamisessa :D

Sitten otin luoksetulon. Tällä kertaa ei pysäytystörppöjä, vaan hyödynsin puita matkaa arvioidessani. Ensin valetakapalkka, sitten salaa oikeakin palkka. Tässä kävi vielä niin hassusti että kun ensin "heitin" valetakapalkan, Lettu karkasi taakse muka namien perään, no eihän siellä mitään ollut! Sitten kun tein uuden valeheiton olin ihan varma että se tajusi jutun juonen... varovasti kuitenkin tipautin sinne oikeastikin lihapaloja. Koira maahan ja jättö. Luoksetulokutsu ja seisomaan käsky, nämä meni loistavasti! Lähti lujaa ja pysähtyi kuin seinään. Ilman muuta vapautin tästä taakse enkä ottanut mitään uusintaa.

Ruutua sitten. Eka kerralla Lettu meni upeasti ruutuun ja söi sieltä makupalat. Stten sain päähäni lähettää sen uudelleen, oli siellä vielä tyhjä alusta. Lettu (tietysti) kävi katsomassa alustaa ja lähti kääntymään, minä huikkasin seiso-käskyn ja heti perään maahankäskyn. Koira totteli heti, mutta oli silti valunut liian eteen, etutassut puoliksi ulkona. Palkkasin tästä kyllä. Otin sitten tyhjään ruutuun lähetyksiä, ja koira alkoi paineistua. Ei mennyt riittävän syvälle, ja/tai ennakoi jopa maahanmenon, mitä se ei olekaan ennen tehnyt! Välillä laitoin jo makupala-alustan takaisin jotta saatiin kunnon imu, mutta siltikään en onnistunut pysäyttään koiraa keskelle ruutua. Voihan plääh! Olisi pitänyt jättää tämä urheilu siihen yhteen onnistuneeseen, ja miettiä miten saada Lettua vähän syvemmälle... No, nyt tehdään paljon toistoja niin että palkka on ruudussa, ja siihen tietysti tartten avustajaa. Ittekseni en treenaa kuin sen yhden ruudun per kerta.

Lopuksi leikittiin orava-frisbeellä. Lettu teki hienoja kiinniottoja, olisi mukava sen kanssa joskus kokeilla sitä oikeaa Disc-Doggingia. Tietääkö kukaan millaisia frisbeitä siinä käytetään, onko ne pehmeitä?