Naksuttelua seuraamiseen kotipihassa. Keli on ihan kamala, kaikki paikat on jäässä, että en edes yrittänyt treenata mitään isoa vaan seurautin pienellä hiekkapläntillä. Asko sopivasti kolisteli jollain rautatangolla peräkärryssä, ja minä ihan tarkoituksellisesti seurautin siitä ihan vierestä. Lettu ei edes vilkaissut kolinaan ja Askoon päin, hienoa!

Seuraaminen oli varsin täpäkkää vaikkakin nyt pieniä pätkiä olikin. Paikka oli minusta nyt parempi kuin aikoihin (ei siis edistänyt) ja katse pysyi ylöspäin hyvin.

Muutama liikkeestä maahanmeno märkään maahan, ei ongelmia. Kohtuu nopea palkkaus.

Kaken tynkää, ihan lähietäisyydeltä, mutta sitäkin tarkempana takajalkojen liikkumisen kanssa. Muutaman kerran Lettu otti reiluja askelia eteenpäin, näistä käskin sen peruuttamaan takaisin aloituspaikalle. Siitä sitten mieleeni juolahti kokeilla: annoin seisomaannousu-käsimerkin ja samalla sanoin "peruuta"! A vot, Lettu nousi ylös ja korjasi takajalkojansa taaksepäin! Olisiko tässä ratkaisu meidän ongelmaan? Nyt siis seisomaan nousussa etujalat pysyivät paikoillaan, normaalistihan Letun on ollut pakko niitä siirtää koska sen makuuasennossa etujalat ovat niin alla. Ihan ideaali liikkumaton kakehan tästä näinkään ei tule, mutta ehkä sellainen josta voi saada kokeissa pisteitä...?