Tässähän tämä taas nähdään, kun ei ole tiedossa vähään aikaan kokeita, ei mun tule treenattua... ja se vähäkin mitä treenataan on vähän sitä sun tätä. Ei ollenkaan suunnitelmallista ja järjestelmällistä. No, onpahan ollut enemmän aikaa äydä lenkeillä, ja nyt onkin mahtavat kelit tallustella jäällä, pari talvea kun ollaan kärsitty heikoista jäistä.

Kotipihassa kuitenkin vähän treenailin. Seuraamista naksutellen. Ja kyllä, tämä tuntuu jo tosi hyvältä. Edes ne paikalla vasemmalle käännökset ei olleet ihan kamalia, vasemmalle askeleissa otin vielä namin käteen.

Luoksetulot meni sitten jokseenkin poskelleen. Jätin takapalkan ja Lettu huomasi sen... no päätin ottaakin sitten koko luoksetulon päästämättä sitä taakse. Itse asiassa tämä olikin ihan loistava luoksetulo, mutta sitten kun yritin tehdä uudelleen jotta saisin sillä takapalkalla vahvistettua hyvää pysähdystä, Lettu ei pysähtynytkään vaan valui eteenpäin odottaen lupaa päästä sinne taakse. Toinenkin kerta samanlainen, jännää oli kuitenkin se että Letun lähtövauhti pysyi hyvänä koko ajan. Kolmannella kerralla annoin todella voimakkaan käskyn jolla se sitten jotenkuten pysähtyi ja päästin sen palkoille. Mitähän se tästä kaikesta oppi?

Lopuksi kakea joka oli myös ihan kauhea. Lettu tietenkin tiesi että takana on palkka (vaikka olin vienyt sen sinne etukäteen) ja se aiheutti jos jonkinlaista teputusta ja kääntyilyä. Lopulta tulin ihan koiran eteen ja kun se edes sen yhden kerran nousi seisomaan liikuttamatta takajalkojaan, vapautin sen.

Letun kohdalla on jännää että mitä voimakkaampi veto sinne taakse on, sitä enemmän se pyrkii mun luokse saamaan sitä lupaa. Tässähän voisi ajatella että ottaisi naksuttelukuurin sekä tähän kakeen että luoksetulon pysähdyksiin, jospa saisin sillä tavalla Lettua vähän "irti" minusta? Aivan kuten seuraamisessakin se on saatu irti kädestä ja tekemään tehtäväänsä "yksin"?