Peko-treeneistä jäi yksi jälki käyttämättä, niinpä iltamyöhäsellä lähdin ajamaan sen Letun kanssa. PT tuli perässä. Jälki oli tekijän (KH) mukaan 800 metriä pitkä ja sisälsi viisi esinettä, lähtösuunta kerrottiin ja myös mihin jälki päättyi.

Lähdettiin nostamaan jälkeä asfalttitien varresta kohtisuoraan metsäänpäin. Lettu lähti kuviteltua janaa suoraan ja reippaasti, sitten se näytti poimineen jäljen. Pientä haparointia tässä kuitenkin oli, joko jälki ei lähtenyt ihan viivasuoraan tai sitten Lettu tarkasti vähän molemmin puolin ensin ennenkuin lähti etenemään jälkeä pitkin.

Ensimmäinen esine oli kovamuovinen putkenpätkä. Lettu nuuhkaisi sitä mutta olisi jatkanut matkaa ellen olisi kehaissut sitä tuosta nuuhkaisusta. Sitten kehuin sitä putken suussapitämisestä ja palkkasin. Toinen esine oli rutattu suklaapaperi, Lettu ei noteerannut sitä ollenkaan, minä itse sen nostin.

Kun tultiin metsästä hakkuuaukealle, letulle tuli vaikeuksia. takana oli jo pitkä matka palkkaamatonta jälkeä ja maaston vaihtuminen on sille ennenkin ollut vaikeaa. Se kyseli minulta auttaisinko mutta enhän (onneksi) voinut kun en tiennyt mihin jälki meni... niin se vaan sitten jatkoi ja kohta taas varmempana puski eteenpäin nenä maassa. Tien ylitystä se tuskin huomasi!

Kolmas esine taas muoviputki, nyt Lettu jo pysähtyi sen luokse. Jälleen pidätytin sitä suussa ennen palkkaamista. Sitten jatkettiin. Hakkuuaukealta taas metsän joten loppujälki oli helppopohjaista. Viimeinen esine (muoviputki) nousikin sitten tyylikkäästi, lettu oikein juosten kiikutti sitä minulle. Siihen oli mukava lopettaa!

Yksi esine (jäätelöpaperi) jäi meiltä molemmilta huomaamatta. Letullehan ei ole opetettu mitään muita esineitä kuin puukapuloita jäljellä, joten olin vallan tyytyväinen että nuo muovipuket nousivat kuitenkin. Itse jälki meni mielestäni oikein hyvin. Sehän oli kevään ensimmäinen, viime kesänäkään ei montaa ajettu eikä näin pitkiä jälkiä vissiin koskaan. Hyvä Lettu!