Rauno Virran valmennuksessa Laukaassa. Alunperin olin menossa tunnille Lakin kanssa, mutta sitten otin järjen käteen: kahden viikon päästä on piirinmestikset ja meidän on Letun kanssa löydettävä lisää vauhtia ennen sitä... Kovin suuria odotuksia mulla ei kuitenkaan ollut, olen aika usein saanut valmennuksista vaan sitä "keksi parempi motivointikeino" ja "tee lyhyempiä pätkiä" mitkä toki on ihan tottakin mutta tiedän nuo asiat toki jo ennestään.

Tässä suhteessa tämänpäiväinen kyllä sitten yllätti minut erittäin positiivisesti. Ihan aluksi Rauno piti pienen puheen siitä, että emme itse saa luovuttaa emmekä varsinkaan opettaa koiralle että virheen tultua mitään ei enää tarvitse tai voi tehdä. Kaikkensa pitää yrittää ja sitä pitää myös harjoitella että virheestä huolimatta jatketaan täysillä ja 100% teholla. Niinpä, tämä kyllä pisti ajattelemaan.

Sitten radalle. Pätkä ei ollut mikään kummoinen eikä meillä siinä ollutkaan mitään ongelmaa (paitsi Lettu aloitti pujottelun väärin, no, työtapaturma). Sain jopa tsempattua Lettua ihn hyvään vauhtiin. Kun sitten tulin "maaliin" sain kuulla että olin unohtanut yhden putkikierroksen kokonaan :D

Sitten käytiin läpi missä voisi parantaa. En ole koskaan ollut mikään vekkailija, syystä että olen tykännyt että koska Lettu ei ole kovin nopea, ehdin kyllä kääntää sen esteiden jälkeenkin. Juu ehdin kyllä, mutta enpäs ole tullut ajatelleeksi että vekkaamalla mun ei tarttisikaan kääntää sitä vaan saisin sille jo suoran linjan seuraavaa estettä kohti! Jolloin vauhti pysyisi koko ajan edes siellä kohtuullisessa! U-käännöksessähän nopeankin koiran vauhti hidastuu ja sitten on vielä kerrottava koiralle mikä olikaan seuraava este.

Tämä oli niin järisyttävä asia että olin varmaan puoli tuntia alaleuka ammollaan.  Tässä muutama esimerkki:

Piirsin vahingossa kulkusuunnan väärään suuntaan, oikeasti tuohon tehtävään tultiin tuosta oikeasta alakulmasta. Alunperinhän (vasen kuva) vein Lettua niin että juoksin ekan hypyn ohi, sitten käänsin ja putken jälkeen taas juoksin okserin ohi valssille. Mutta sanomattakin on selvää että oikeanpuoleisen kuvan reitti on miljoona kertaa nopeampi ja lisäksi koiralla on koko ajan selvillä seuraava este eikä sen tarvitse hidastella ja kysellä mihin sitten.

Olen valaistunut. Amen.