Laukaassa Vihtavuoren kaukalossa. Tuomarina Johanna Wurtrich. Molemmat radat oli agiratoja. Keli oli sopiva: välillä pientä tihkusadetta ja melko viileää.

Ekalle radalle lähtiessä kerkesin jo ottaa Letulta kaulapannan pois, mutta ratahenkilöt alkoivatkin vielä korjailla puomia. Ajattelin että tässä se vire nyt sitten lösähtää mutta ei, Lettu lähti silti hyvin matkaan.  Koitin pitää mielessä Raunon opit ja vekkailla sopivasti hakien koiralle hyviä juoksulinjoja. Lettu liikkui hyvin ja ne kepitkin meni reippaasti sillä Raunon neuvomalla tavalla! Elikkä käsi n. 20cm koiran nenän edessä vetämässä, ja vaikka näin olen aika lähellä koiraa ja samalla vähän painostan sitä, se saa minusta tukea ja tosiaan menee eteenpäin.

Radalla oli sarjaeste, ja tässä kohti lettu kurvasi sen ulkokautta ohi, eli tästä tuli kielto. Pikainen sääntökirjan selaus vasemmassa aivolohkossa toi mieleen että se pitää korjata sarjan A-osasta alkaen ja takaisin siis.. muuten rata meni virheittä (tai niin luulin). Tuloslistaa tarkastellessa kuitenkin pettymys oli suuri: 10 ja yliaikaa 14 sekkaa! Ja mä kun luulin että se tosiaan liikkui hyvin! 

Videotarkastelusta sitten löytyi se toinen virhe: ekan hypyn rima oli tippunut. Ei siis kontaktivirheitä, huoh. Yliakakin selittyi pitkälti siitä kiellosta: sarjan korjaamiseen meni 10 sekuntia! Kun siihen vielä ynnätään hidas käynnistyminen pysäytyksen jälkeen ja pari kurvia jotka meni pitkäksi, niin ihan ok aikahan tuo oli.

Toinen rata näytti kamalan vaikealta. Mutta näin jälkeenpäin mun täytyy myöntää että ei enää ikinä tarvitse sanoa että rata tuntuu vaikealta: Lettu kyllä osaa ja menee vaikka minkälaista syheröä kunhan vaan itse viitsin sen ohjata.

Rata alkoi hyppy - keinu - takaahyppy. Mietin varmaan niin kovasti tuota takaahyppyä että en tullut katsoneeksi koiralle suoraa linjaa keinulle, tai sitten vaan itse huutelin jotain kun Lettu meni mun edellä keinulle: Lettu liukastui ja putosi keinulta. Vähän hämäännyin ja piti ihan tarkistaa tuomarilta että oliko tuo nyt kielto vai alastulovirhe, ja kieltoahan tuomari näytti. Uudestaan keinulle ja jatkamaan. Takaavienti meni ongelmitta, mutta sitten jäin väärälle puolen putkea ja takaaleikkaus tuotti vähän kiirettä ehtiä vastaanottamaan koira. Hyppykuvioissa olin megapaljon jäljessä enkä edennyt ollenkaan suunnitelmien mukaan, onneksi Lettu on kuuliainen koira ja ohjautui hyvin oikeille esteille.

Keppien aloitus oli jyrkästä umpikulmasta eikä me olla tätä harjoiteltu tällä uudella tavalla. Lettu meni toka välistä sisään mutta annoin sen jatkaa. Siitä siis tietoinen hylky. Olin kyllä megatyytyväinen tuohon koiraan. Näitä uusia juttuja vaan pitää nyt harjoitella. Lisäksi huomasin että oma juoksukunto alkaa pettää. Tähän asti taidan tosiaan olla vaan hölkötellyt koiran kanssa, nyt kun tiedostan että pitää tehdä töitä saadakseen se koira myös antamaan parastaan, niin happi loppuu... Treenaamaan, treenaamaan!