Kevään eka jälki saviontien varressa. Tasan tunnin vanha, alokasluokan tyyppinen jälki janoineen kulmineen (2). Kohtuullinen tuuli jonka tarkoituksella asettelin niin että janan lähetyspaikalle Lettu saisi ilmasta hajun takajäljestä ensin. ja niinhän siinä sitten kävi että Lettu myös lähti takajäljelle. Tämä vahvistaa entisestään mun mielipidettä siitä että Lettu nostaa aina sen jäljen jonka ensiksi haistaa, olisi kiva tietää toimivatko muut koirat näin? Uusimmassa Canis-lehdessähän oli takajäljistä pohdintaa mutta tätä ilmavainuasiaa siinä ei tarkasteltu.

No, annoin Letun mennä liinanmitan sitä takajälkeä ja kutsuin sitten takaisin, se ei olisi halunnut tulla mutta tottelevainen kun on, lähti jäljestämään oikeaankin suuntaan. Ja ilahtui selvästi kun löysi ekan kepin. 

Lettu jäljesti tarkasti, suorastaan tuskallisen tarkasti. Jos se jossain kohti vähän jälkeä hukkasi, se palasi takaisin ja tosiaan nuuhki varmaankin jokaisen jalanjäljen erikseen. Etenimme siis pätkittäin hitaasti. Niissä kohden missä olin kävellyt itsekin reippaasti ja suoraan, myös Letun jäljestäminen oli nopeampaa mutta kun tuolla piti väistellä mättäitä ja märkiä kohtia, jälki meni vähän syheröiseksi.

Sanomattakin lienee selvää että kaikki kepit nousivat.

Olisipa mukavaa päästä Letun kanssa peltojälkeä kokeilemaan?