Tokon valmennusrenkaan koulutspäivä Ilmajoella Riistavallilla (ihana paikka!). Kouluttajina Jenni Ojala ja Heidi Kailio. Molemmilla on meriittejä ja koulutukokemusta ja erityisesti minua kiinnosti juuri sen takia, että molemmilla on muita koiria kuin bordercollieita. Eihän bortsujissa mitään vikaa ole mutta kun haetaan ratkaisuja ongelmiin jollaisia ei esiinny bortsuilla, voi näkemyseroja tulla helpommin.

Ensin Jenni ja heidi näyttivät vähän omilla koirillaan joitain yleisöä kiinnostavia juttuja ja sitten jakaannuttiin ryhmiin. Jokainen koirakko sai kaksi treenisessiota kummaltakin kouluttajalta, yhteensä siis neljä treeniä. Etukäteen olin päättänyt treenata seuraamista (kisamainen) ja kaukoja, sitten paikan päällä valkkasin mukaan vielä noudon ja luoksetulon.

Ekaksi mentiin heidin kehään ja tehtiin ihan kisanomainen seuraaminen kehäänmenoineen ohjauksineen. Ja Lettu seurasi koko kaavion vallan mainiosti! Vire pysyi ja jopa nousi loppua kohden, kontati ei rakoillut. Käännöksissä tuli ennakointeja ja paikka vähän seilasi mutta pistän ne kyllä treenaamattomuuden piikkiin. Ja se vire kuitenkin oli se juttu. Tehtiin sitten uusi "sisääntulo" ja tulihan se laama sieltä. Tämä pätkä keskeytettiin heti alkuunsa ja Heidi neuvoikin että en saa hyväksyä ikinä missään enää laamaseuraamista vaan koiraa voi moisesta moittia ja aloitetaan alusta. Nyt oli vaikea saada Lettua enää nousemaan ja tehtiinkin usea harjoitus joissa "valmis" sanan jälkeen kun koira oli hyvässä kontaktissa, palkkasin sen, tai sitten sanoin seuraa-sanan ja palkkasin tai sitten otettiin muutama askel. Heidi neuvoi myös ettei seuraamista pidä aina aloittaa suoraan eteenpäin vaan sen voi aloittaa myös esim. paikalla käännöksellä. Lettu suorastaan hämmästyi tästä kun kokeiltiin.

Toka sessio oli sitten Jennin kanssa ja täällä aiheena luoksetulo. Näytin ensin liikkeen koemaisena ja itse asiassa Lettu teki tämän ihan kohtuullsiella vauhdilla mutta Jennin mielestä se oli liian hidas. Lisäksi se meni vasta kolmannella käskyllä maahan! Kun tehtiin sama pallolla hetsaten, vauhti tuplaantui ja koiran ilme muuttui. Jenni oli sitä mieltä että nyt unohdetaan kaikki kaavamaisuus ja aletaan pelleilemään pallon kanssa. Pallo hetsaus ja pallo taakse, pysäytyksestä palolle, tai sitten pallo lentää mun taakse. Pysäytyksiä pitää harjoitella erillisinä esim. niin että pallohetsauksesta koira käsketään maahan, sitten juostaan karkuun ja koiralle huikataan vapautus ja sitten taas vauhdista maahan. Tämä toimi Letulle aivan mahtavasti, maahanmenosta tuli tsiloona kertaa nopeampi ja pystyin käyttämään ääntä kunnolla kun koiralla oli hyvä vire.

Ennen ruokataukoa tehtiin ryhmäpaikkamakuu, tässä ei ollut ongelmia.

Iltapäivänsessiot aloitettiin heidin kanssa, nyt tehtiin noutoa. Kyselin neuvoja siihen ravipalautukseen. No, kokeiltiin avustajan pitessä koiraa ja antaessa kapulan, kokeiltiin pallopalkkaa heti koiran ottaessa kapulan, kokeiltiin että jätän koiran kapulan kanssa joko etuperin tai takaperin ja menen kauemmas kutsumaan. Ei oikein löytynyt keinoja nopeuttaa tuloa mutta jutellessamme asiasta tulimme siihen tulokseen että koska emme juuri nyt ole menossa kisaamaan voisin ottaa oikein kunnon kuurin vauhtinoutoja eli pallo lentää heti kun koira on ottanut kapulan. Ei se ota jos ei annakaan.

Viimeinen sessio oli sitten taas Jennin kanssa ja aiheena kaukot. Ensin näytin meille "tyypillisen" kisakaukon. Ekalla käskyllä Lettu ei noussut mutta toisella sitten nousi, ja teki koko sarjan niin että eteni ainoastaan seisomisesta maahanmenossa, siinäkin vain 10cm! Sanoin että se ei ole koskaan tehnyt noin hyvää sarjaa (nninkuin ei olekaan) ja kaikki hörähtivät nauramaan... No, ilmeisestikin nakkien heittely koiran taakse on se sopiva palkka eli kerrankin olen tehnyt jotain oikein. Seisomasta maahanmenoon sitten vaan kuuria lihasmuistin rakentamista eli sitä ohjaamista läheltä - ei nenästä kiinni vaan metrin parin päästä, ja koiraa kielletään jos se liikuttaa takatassujaan. Meillä oli koiran edessä merkkilauta ikäänkuin auttamassa koiraa. Se ei siis ole esteetenemiselle vaan minun täytyy tarkkailla niitä takatassuja - toki tuo lauta auttaa koiraa hahmottamaan sitä paikallaan pysyimistä. Ja tässäkin nyt sama juttu kuin noissa muissakin liikkeissä: kun kerran ei ola kisaamaan nyt menossa, on aikaa rakentaa liike tällä tavoin uusiksi.

Monia hyviä vinkkejä tuli myös muita koiria katsellessa. Esim. tuohon kaukoon liittyen koiran jumppauttaminen: maasta seisomaan nousuja ei tehdäkään loppuun asti vaan koiraa vedetään nousemaan vain n. puoliväliin ja sitten painetaan takaisin alas. Tämä vahvistaa niitä nousuun tarvittavia lihaksia. letullakinhan tulee heposti teputtamista pelkästään siksi että sen täytyy korjailla jalkojen asentoa tasapainon vuoksi. Tunnarin alkuharjoitteluun oli mielestäni hyvän tuntuinen kikka se että koiraa kävelytetään vieraiden kapuloiden yli jotta se oppisi ettei niihin kannata reagoida, sitten se saa hakea oman niiden takaa.

Ja tietysti - kuten aina - muita katsomalla oppii myös. Voi kuinka monta kertaa huomasinkin ohjaajan tekevän jonkun tökerön virheen ja teki mieli huutaa että älä tee noin... onneksi hyvät kouluttajat ehtivät ensin ja itse saattoi keskittyä siihen ettei tee ainakaan samoja virheitä.