Arvelin että Lettu olisi mennyt huonoon kuntoon hoidossa ollessaan mutta ei se ainakaan päällepäin näyttänyt mitenkään "köyhtyneeltä". Lisäksi se oli ystävystynyt hoitotädin kanssa niin että olisi ihan sylikoiraksi alkanut...! No oli se sitten minun perään kun kotiin päästiin, niin että aamulla lähtiessäni Tulpan kanssa Askoa kouluun saattamaan, Lettu tuli perässä kun olimme päässeet n. puolen kilsan päähän. Iltapäivällä se karkasi toisen kerran mutta tällä kertaa näin mistä se tuli ja pääsin paikkaamaan aidanraon.

Illansuussa kävimme agihallillakin. Letun kansa tein ensin kahdella hypyllä taaksevientiä ja ne kerrat menikin hyvin jotka maltoin ohjata kunnolla ja odottaa että koira tulee. Ne kerrat kun yritin päästä jatkamaan ohjausta eteenpäin saivat koiran oikaisemaan esteen etupuolelle. Tästä sisuuntuneena otin kahdella hypyllä kahdeksikkoa jossa harjoittelin ennakoivaa valssia. lettuhan yritti taas kääntyä heti kun minäkin vaikka pidin näyttöä päällä hypättävälle esteelle. No tätähän hierrettiin niin että saatiin onnistumaan ja alkoihan se sitten sujua vauhdikkaastikin. Lettu on niin herkkä koira että sille pitäisi vaan opettaa nämä kaikenlaiset ns. uudet kuviot jotta se tajuaisi että minä en suinkaan muuta mieltäni vaa yritän kertoa sille mihin suuntaan jatketaan.

Lisäksi tehtiin puomi (erinomainen juoksukontakti) ja pariin otteeseen pujottelua, joissa tuli muutama loppupään virhe (taas ennakointia). 

Ongelmista huolimatta tai ehkä juuri siksi, hyvä mieli jäi näistä treeneistä ja tuntui siltä että onnistuin opettamaankin koiralle jotain :)