BH-koe Muuramessa SPL:n kentällä. Tuomari Janet Tervashonka.

Olimme hyvissä ajoin paikalla ja missään vaiheessa ei tullut "häslinkiä". Luoksepäästävyydet ja tunnistusmerkinnät tarkistettiin ihan rennosti. Sitten koira autoon, oltiin vasta numero 7.

Menin ensin tottikseen. Seuraaminen oli ihan kamalaa! En saanut lettuun minkäänlaista otetta (jännitin, lisäksi maapohja oli ikävän epätasainen) ja niin hihna- kuin vapaanaseuraamiset meni ihan riman alta. Tuomari sanoi nähneensä jossain kohti hyvää seuraamista mutta minä en sitä huomannut. Käännökset, suorat, tempomuutokset... kaikki yhtä huonoja. Henkilöryhmä meni sentään jotenkuten - tosin siinäkin Lettu tarjosi minulle pysähdyksessä eteenistumista! Se kertonee siitä että en ollut oikein oma itseni, elekieleni oli varmaan tosi outoa. *(videolta suoritusta katsoessani, seuraamisessa tosiaankin oli hyviä kohtia, ja itse ihan törpeksin esim. käännökset ja liikkeellelähdöt... koiralla ei ollut mitään mahdollisuuksia seurata tiiviisti)*

Liikkeestä istuminen: Väljän valmistelevan osuuden jälkeen näin silmäkulmasta että Lettu jäi oikeaan asentoon. Mutta kun tulin kääntöpaikkaan, se olikin mennyt maahan. *(video paljasti että Lettu meni maahan silloin, kun olin kääntymässä)*

Luoksetulo. Taas väljä valmisteleva osuus, hyvä, nopea maahanmeno, suora ja lujavauhtinen luoksetulo, tiiviit perusasennot! Tässä huomasin että ääneni "avautui" ja käskytyksestä tuli varmaan normaalia, sillä kun odotin että toinen koira haetaan pois paikkamakuusta, Lettu piti minuun hyvin kontaktia.

Paikallaolo: ONNISTUI! JEEJEEJEE!!! Ei mitään moittimista.

Kaupunkiosuus, jota etukäteen olin pelännyt, oli helpon tuntuisessa ympäristössä Muuramen keskustassa. Tuomari moneen kertaan vielä "muistutti" että koirat saa vilkuilla ja reagoida, päätin sitten että en yritä seurauttaa koiraa vaan mennään "sunnuntaikävelynä". Onnistuhan se. Lettu ei paljoa välittänyt häiriöistä, henkilö-jutusteluryhmässä se olisi itse mennyt siliteltäväksi ja koiria se vilkuili vain hiukan kiinnostuneena. Muutamassa kohdassa kun piti kävellä läheltä seiniä, se vähän jännitti. Ei merkkiäkään terävyydestä tai tiukkapipoisuudesta. Kaupan edessä se hiukan haukkui, mutta vasta häiriökoirien mentyä ohi.

Siinä se. Kotiin palasimme pinssin kera ja kilpailukirjassa merkintä "PAKK - hyväksytty".