Muutaman totaalilusmupäivän jälkeen lähdettiin Killerille treenaamaan. Iltasella, muita tottiksen treenaajia ei ollut, ohikulkijoita kylläkin.

Ensin seuraamista. Vaikka oikein yritin provosoida sitä jämähtämistä ei se onnistunut. Lettu oli oma iloinen itsensä, ja silloin kun minä jaksoin keskittyä koiraan, se seurasi vallan hienosti. Huonoimmillaankin se vain laski katsettaan ja vähän sivuttaisväljeni. Otin sitten vielä pätkän oikein innostavaa seuraamista nami kädessä. Väliin yksi liikkeestä seisominen (jonka tosin ensin istui, oma käsky erittäin epäselvä) eikä tämäkään aiheuttanut pysähtelyä sitten seuratessa.

Kaukoja sitten, etukäteen valmiiksi asetetut takapalkat. Kaksi kokonaista sarjaa, kolmannelle purkille sitten vaan istu-seiso. Nämä oli ihan loistavia. Etenemää tuli noissa kahdessa ekassa sarjassa kolmisenkymmentä senttiä, ja yritin nyt tietoisesti pitää pitkät välit asentojen vaihtojen välillä. Vain yhden kerran Lettu ennakoi vaihdon. Viimeinen kahden vaihdon sarja oli ihan paikoillaan.

Tällainen kevyt aloitus, jospa pystyttäisiinkin treenaamaan nyt lähes joka päivä mutta vain muutama liike kerrallaan ettei tulisi turhan jauhamista. Pitää vaan seurata tarkkaan että kaikkia liikkeitä tosiaan tulee treenattua.