Aamupäivällä sisällä lähikakeja ma-seiso-maa jankkausta. Ei vaan meinaa onnistua vaikka laitan namit minne. Ihan nenävetona onnistuu mutta jos yritän olla edes 20 sentin päässä ta seisaallaan, tullaan eteenpäin ja reippaasti. Plääh.

Omassa pihassa sitten, aloitin luoksetulolla. Kerran pelkkä seisomaan pysäytys ja menin palkkaamaan, toisella kerralla koko liike molemmilla pysäytyksillä. Tämä oli ihan loistava, pysähdykset oli nopeat ja varmat ja silti tuli lujaa myös viimeisen osuuden. Hyvä Lettu!

Sitten tunnari. Etäisyyttä oli varmaankin 7 metriä ehkä jopa yli. Tällä kertaa en enää hieronut makupalaa omaan kapulaan vaan purristelin omassa kädessä ensin makupalaa, sitten sillä kädellä kapulaa. Lettu teki hyvän suorituksen, nuuski rauhassa ja toi sitten oman. Otin liikkeen sivulle asti ennen kuin kehuin - sitten kehuinkin kunnolla :)

Seuraavaksi ruutu. Ruutu sijaitsi aivan traktoriteltan vieressä, ja meno ruutuun kulki pienen penkan (nurmikon kulma) yli. matkaksi en saanut ihan täyttä metrimäärää mutta vaikeusastetta tosiaan nosti tuo ympäristö. Lettu ampaisi ruutuun penkan yli suoraan, mutta ajautui sitten oikealle sivulle ja sieltä sisään makupala-alustalle. otin toisen toiston niin että koiran nähden vein makupalat, tämä menikin sitten hienosti.

Lopuksi kakea, jossa tuli taas onneton olo. teputtaa teputtaa ja liikkuu... Vaikka takapalkkana olisi kokonainen kinkku Letulla on veto minuun päin. No, harjoitellaan vielä sisällä illalla.

Liikkeiden välillä seuraamisia vähäsen, niissä ei moittimista. Sitten sellainen pikkuhuomio, että sekä toisessa luoksetulossa että silloin kun vein ruutuun palkkoja, Lettu oli muuttanut asentonsa. Eli pitää seuraavilla kerroilla käydä palkkailemassa jäämisistä.