Belgiharrastajien järkkäämä hakukurssi Vantaalla, kouluttajana Ismo Tabell. Alue oli melko tasainen, mutta kuoppia ja risukoita ja hyviä luonnonpiiloja. Kuuma päivä.

Letun treeni alkoi aivan kuin olisimme tulleet kisasuoritukseen. Vaikka näytin koiralle autolta että namppapurkit lähtee, se ei ollut ollenkaan hinkuamassa metsään. Eka lähetyksellä se sitten etenikin vain 15 metriä, otti rullan suuhun ja palasi. Kielsin sitä rullasta ja otin uuden lähetyksen, nyt eteni ehkä vähän pidemmälle muttei ollut edes etsivinään. Tässä vaiheessa kouluttaja pisti pelin poikki ja muutettiin suunnitelmaa.

Otimme sitten kaikkiaan neljä pistoa "viuhkoilla", nämä meni ihan kohtuullisesti: koira oli avustuksesta huolimatta erittäin vaisu mutta etsi ja meni rohkeasti maalimiehille. Kaksi palkkasi suoraan ja kahdelta otettiin irtorullailmaisu; muutaman kerran Lettu pudotteli rullaa mutta pistän sen aika pitkälle läähätyksen piikkiin.

Täysin ponneton suoritus pisti kyllä miettimään. Nyt kevennetään treeniohjelmaa rankasti ja tarkistetaan ruokintaa, aletaan enempi lenkkeilemään ja käydään vaikka kaupungilla kävelyllä - ollaan vaan yhdessä ja pidetään mukavaa. Syyskuulle suunnitellut kokeet saavat jäädä väliin.

Kurssin anti? Muutama asia oli sellainen, jotka päätin ehdottomasti ottaa heti käyttöön: Hakuradalle tultaessa ilmottaudutaan entiseen tapaan, sen jälkeen koira istutetaan ja mennään itse tähyilemään radan alku ja katsomaan ekat lähetyspaikat. Näinhän voi tai jopa joutuu tekemään kisoissakin, ja koira saa siinä "haistella tuulia". Lähetystapa täytyy myös katsoa kuntoon: Ismo suositteli polvi maassa-lähetystä, oikea käsi pitkällä edessä. Oleellisempaa minusta oli vielä se, että koira ei saa hiipiä eteenpäin vaan sille opetetaan esim. "peruuta" käsky, jolla se tulee takaisin oikeaan kohtaan vierelle. Lähetyksestä pitää tulla selkeä ja varma.

Syvät suorat pistot ja hyvä motivaatio. Oli upeata nähdä ismon koiran Seran työskentekyä: se teki todellakin suoria pistoja eikä pyörinyt aluella yhtään turhaan. Olen melko vakuuttunut että tuolla tavalla työskentelevä koira paitsi löytää maalimiehet, myös säästää itseään fyysisesti ja ohjaajan kontrolli tukee koiraa henkisesti. Motivaatio on tietenkin kaiken a ja o, tarvittaessa koiraa ruokitaan ainoastaan treeneissä. Riittävästä fyysisestä kunnosta on myös pidettävä huolta.

Yksinkertaiset harjoitukset: Paljon samanlaisia toistoja tuo varmuutta suoritukseen. Alkuopetus tehdään viuhkoilla (puhuttiin myös muunlaisista avuista mutta tämä oli "suositeltavin") ja kun koira etenee varmasti syviä suoria pistoja sekä myötä- että vastatuuleen ja sivutuuleen, aletaan ottaa myös tyhjiä pistoja, ja niiden määrää lisätään nopeasti. Aluksi tyhjilläkin tehdään viuhkat, mutta koiran ollessa toisella puolella tulee tyhjältä maalimies pois. Kun maalimiehet ovat valmiina, on koiran aina saatava löytö suoraan edestä. Jos se ei etene suoraan, se korjataan heti takaisin ja lähetetään uudestaan. Tarvittaessa mennään lähettämään lähempää, vaikka 49 metristä ja sitten hirmu kehut kun löytää. Viuhkoihin voi palata takaisin vanhankin koiran kanssa.

161418.jpg