Koirakorvessa, taas yksin. Vein Letun autolta kentälle kopitellen nakeilla, sitten seuraamisen aloituksia, palkkaus pallolla oikealle/taakse. Eka pätkällä Lettu kärvisteli ja oli haluton, mutta ilahtui silminnähden pallosta! Seuraavat 3 tai 4 pätkää (tein vaihtelevasti 10- 30 askelta, muutamassa myös käännös) olikin sitten ihan eri planeetalta, ja viimeisellä pätkällä koira jo EDISTI! Sivuttaisväljyyttä oli vähän (ei haittaavasti) ja kontakti pysyi hyvänä. Olinpa suber yber tyytyväinen! Vielä yksi luoksetulo: olin päättänyt että nakkaan pallon taakseni jos Lettu lähtee heti eka askeleesta laukalla, ja lähtihän se. Lopuksi vielä muuten-vaan pallottelua. Tällaiset iloisuustreenit pitää nyt saada siirrettyä häiriöllisiin paikkoihin.