Pieksämäellä Jaakko Suoknuutin valmennuksessa. Rata oli about 40 estettä pitkä ja lähes joka välissä oli jonkunlainen tehtävä... ja rataan tutustuttaessa muut käyttivät hienoja sanoja kuvaamaan erilaisia ohjausmenetelmiä, minä taisin tuntea itseni vähän maalaiseksi. No mahdottomalta tehtävä ei tuntunut - ainakaan jos olisin ollut varma että Lettu on hyvässä vedossa. Jo toisia katsoessa sain kyllä monta uutta ideaa omaan ohjaukseeni, vaan kun tuo koira on vallan erilainen kuin ne muut...

No, rata aloitettiin reippaasti parilla persjätöllä, ja samalla jättäen koira väärälle puolen estettä ja muutenkin ihan persiilleen. Oli vaan pakko noudattaa Jaakon neuvoja pakkovalsseista ja sylkkäreistä, vaikka yritin vänkyttää vastaan että Lettu hidastuu entisestään. No, eihän se mitään hidastunut, ainakaan tuon selkeämmän ohjauksen takia... joskaan Lettu ei mitään vauhtiennätystä (taaskaan) tehnyt, se kuitenkin pysyi liikkeessä.

Mutta, järkevää sinänsä, me pureuduttiin Letun varsinaiseen ongelmaan eli vauhdittomuuteen. Ja uskomatonta kyllä, voisin väittää että seuraavaa ei mulle ole vielä kukaan ehdottanut, ei Letun eikä Hessun kanssa (jolla oli samantyyppinen ongelma):

Vieras ihminen (tässä tapauksessa siis Jaakko) pitää koiraa kiinni, ihan vaan kyljistä ja mahan alta tällä kertaa, mutta liukuhihnaakin voisi käyttää. Minä hetsaan ja hillun edessäpäin ja sitten koira päästetään valloilleen. No kas vain, tässähän tulee monta kärpästä yhdellä iskulla: koiraa väkisellä "patoutetaan" mutta sitä ei tarvitse käskeä, minä olen palkan kanssa edessäpäin ja se ällöttävä vieras ihminen  pitää kiinni, kannattaa siis juosta lujaa kun pääsee pois. Koiran viretila nousee ja sen myötä tunne, fiilis agiradalla paranee. Juu, tätä me kokeillaan seuraavissa treeneissä :) Ja aluksi ihan lyhyitä ja helppoja pätkiä, pujottelu, putki, helpohko hyppykuvio... 

Jospa se siitä lähtisikin?

Liitän koko ratapiirrustuksen tähän kun sen saan koneelle.