Lettu on vähän lomaillut, senhän piti mennä leikkaukseen viime viikolla mutta leikkausta siirrettiinkin ja jotenkin vaan olen jo jättänyt sen sairastauolle, vaikka mitään tarvetta ei olisikaan. Letulla on maitorauhaskasvain joka poistetaan ja samalla reissulla  Lettu steriloidaan. Sterilointi on nykyisin niin pieni toimenpide ettei koira juurikaan siitä kipeydy mutta tuo kasvaimen poisto vähän arveluttaa, kuinka paljon ympäröivää kudosta joudutaan leikkaamaan, se selviää vasta torstaina.

Nyt kuitenkin otin Letunkin vähän treenaamaan kun se autossa itki nähdessään toisten pääsevän töihin.

Seuraamista. Intoa oli enemmän kuin laki sallii, ja mun pitikin keskittyä muutaman askeleen pätkiin jotta paikka säilyy ja etutassut pysyy maassa. Olisipa tuota intoa kokeissakin aina näin paljon!

Luoksetulon loppua, eli lyhyen matkan luoksetuloja. Palkkasin eteenistumisesta siirtymällä askeleen sivuun ja heittämällä nakinpalan taakseni, kuitenkin vasta kun Lettu oli rauhoittunut istumaan. Näin sainkin sen tulemaan jo aika voimakkaasti loppuun asti, tosin ravilla kun matka oli niin lyhyt. kaiholla muistelen aikaa ennen pysäytystreeniä kun Lettu tuli täydellä laukalla koko luoksetulon... joskus jopa törmäten... mutta tämänpäiväisen treenin perusteella näyttäisi siltä että tuo vauhti ja voima olisi kaivettavissa esiin kun vaan lopetettaisiin pysäyttelytreenit.

Kaukoja. Tässäkin oli nyt riittävästi virettä mutta silti vasen takatassu pysyi paikallaan erinomaisesti. Palkkaa aina muutaman vaihdon jälkeen.