Mennä viikolla on ammuttu oikein urakalla. Huomasin että Lettu kestää ampumisen hyvin silloin kun itse ammun samalla kun teemme seuraamista, niinpä olen harrastanut tätä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kun taas joku vieras ampuu, Lettu yleensä sävähtää aika voimakkaasti ensimmäistä laukausta joskaan se ei pakene paikalta. Useammat laukaukset kestää paremmin.

Vieraiden paikkojen jännittäminen on sensijaan mennyt ihan kamalaksi: voimalan nurtislla ei voitu lähestyä reunapusikoita ollenkaan kun pelotti (tässä ei vielä oltu ammuttu), Kotkan SPL-kentällä ne suojelupiilot olivat pelottavat (olin ampunut seuraamiseen keskellä kenttää itse). Ladun Majan parkkis oli megahirvittävä paikka kun alaparkkikselta kuului koirien ääniä, mutta lenkin jälkeen kun vieraita ääniä ei kuulunut, tehtiin jo paljon parempaa seuraamista. Raivaajantien kenttä ei ollut ollenkaan niin pelottava vaikka sielläkin on ammuttu, ja ammuttiin tänäänkin.

Tässä ei nyt auta kuin katsoa mitä tuleman pitää, aika masentavalta on välillä tuntunut ja mietityttää koko harrastamisen mielekkyys.