Haapaniemen pallokentällä, pimeällä. Enpä ole aikaisemmin tajunnutkaan että tuolla on hyvä valaistus, ja pohjahan on loistava, ja tilaa on... miksi siis mennä merta edemmäs kalaan?

Aloitus seuraamisella. Nyt nopeuden muutokset olivat parempia kuin viimeksi. Käännöksissä (oikealle ja täys-) oli vähän väljyyttä mutta oma rytmitys auttaa paljon, sekä oikea-aikainen palkka.

Yksi luoksetulo, läpijuoksu. Palkkasin lennosta pallolla mutta kaivoin pallon esille vasta kun Lettu oli n. puolessa välissä. Tuli hyvää vauhtia alusta asti.

Ruutu. Juu, kyllä tämä on edistynyt. Joka kerta Lettu meni ruutuun asti, joskin muutaman kerran ruudun viereen. Menin aina ruutuun keskelle palkkaamaan sen. Lähetyksiä neljältä suunnalta, sekä läheltä että kaukaa. Makupala-alustaa ei ollut.

Kaketuksia. Ekaa nousua joko istumaan tai seisomaan. nyt kun ei ollut takapalkkaa, ei vääriä asentojakaan tullut. mahdotonta tepustustakaan ei ollut (olin n. 5 metrin päässä) mutta kyllähän lettu tuli yhden askeleen eteenpäin maasta seisomaan noustessa. Kun sitten otin "sarjan" kaikkia siirtymiä, viimeisellä istumasta seisomaan nouslla tutiin jo kävelyä mua kohti, ja seisomasta maahan sillä on se väärä tekniikka. Huoh..

Lopuksi tunnari. kapuloiden lähistöllä oli pieniä lumilämpäreitä, ja ensiksi Lettu meni nuuhkaisemaan sellaista. Siitä se sitten vissiin hättäntyi vähäsen, sillä kun meni kapuloille, avasi suunsa ensimmäisen kohdalla... ei kuitenkaan ottanut sitä vaan poimi vieressä olleen oikean. Hyvä niin.

Lopuksi vähän lampaanhännän vetoa, ja jälleen Lettu ei olisi halunnut tulla kentältä pois :)