Keminmaan kisoissa yksi rata, tuomarina Jarmo Jämsä. Jo etukäteen kuulin että ihanneaika on tosi tiukka mikä tietysti vähän masensi... Kentän pohja oli mukavan pehmeä mutta toki tiedän sen hidastavan etenkin omaa juoksemista. Radalla oli parikin putki-kontaktiansaa ja muutenkin tarkasti ohjattava profiili, kuitenkin katsoin että pystyn juoksemaan kunnolla ja sen myötä Letunkin pitäisi liikkua hyvin.

No, heti ekassa tiukassa kaarteessa Lettu lukitsi pituusesteen minne siis ei pitänyt mennä enkä etukäteen ollut tällaista osannut arvata, siitä poiskäännettäessä se vähän veti hernettä nenuun. Pujottelun jälkeen se ei sitten lähtenytkään niin hyvin liikkeelle kuin ajattelin ja ajauduin aika pitkälle eteen, niin pitkälle että olin jo mennyt estelinjan väärälle puolelle. Siinä omaa juoksulinjaa korjaillessa Lettu luki mua taas väärin ja varsinaiseksi sähellykseksi meni tämä radan kohta. Lisäksi unohdin radan ja kerkesin jo ääneen ihmetellä että minnekkäs tässä pitikään mennä ennenkuin hokasin että putkeenhan sitä. Loppurata sitten valkeni mieleeni ja lähdin juoksemaan suunnitellusti, se menikin sitten mainiosti takaaleikkauksilla.

Tuloksena törkeät 19 sekuntia yliaikaa. Tähän täytyy kyllä sanoa että edes luokan voittaja Fai ei mennyt kuin vajaat 3 sekkaa alle ihanneajan, ja viidestätoista osallistujasta vain 6 sai tuloksen. Me oltiin viidensiä.