Niitä kertoja kun mikään ei onnistu ja tulee sellainen olo että lopetetaan koko harrastus, tässä tapauksessa siis tokoilu.

Aholaidassa ittekseen, kenttä oli jo ihan sulanut ja aurinko paistoi. Aloitin paikkamakuulla: 5 min näkösuojassa. Ekat 3 mimuuttia Lettu oli melko levoton, mutta rauhottui sitten toki tarkkaillen ympäristöään. Tästä palkaksi kissanruoka.

Seuraavaksi hyppynouto isolla metallikapulalla matalamman pk-hypyn yli. Ensimmäistä kertaa ikinä Lettu ei meinannut ottaa kapulaa! Maisteli ja töni tassulla. Mun piti mennä heittämään se sille uudestaan. takaisintulohypyn olisi kiertänyt jos en olis kädellä ohjannut. Kaksi toistoa vielä, nyt ei ollut kapulan ottamisessa ongelmia mutta paluuhyppy ponnistaen esteestä.

Ruutu. Ekalla lähetyksellä Lettu imi hyvin ruutuun, mutta meni ruudun taakse. Menin sen korjaamaan oikeaan paikkaan, seuraavalla lähetyksellä jäi ruudun viereen. Sitten se alkoi lähteä ravilla, pysähdellä ja pakoilla tilannetta. Tehtiin välillä eri suunnista, vaihdettiin ruudun paikkaa mutta huonommaksi vaan meni. Vaikka laitoin ruutuun makupaloja, meni sinne ravilla. Lopulta en enää muuta keksinyt kun juosta koiran kanssa kilpaa ruutuun ja leikittää lampaanhännällä siellä. Leikki kyllä hyvin ja innoissaan.

Kaket sitten sujuivat hyvin, n. 8 metriä etäisyyttä ja periaatteessa kaikki vaihdot oikein, kerran sekosi kun otin pidemmän sarjan ja luuli saavansa palkan. Silloin otti askeleita minua kohti. Tähän olin kuitenkin kokonaisuutena tyytyväinen.

Kotiin tullessa rakensin vielä ruudun, mutta sama homma jatkui. Ensin ruudun viereen, sitten ravilla menoja ja pysähtelyitä. Plääh. Juuri kun luulin että Lettu alkaa osata tämän.