Lievestuoreen ajoharjoittelyradan kentällä. Aloitus jälleen ruudulla. pari ensimmäistä lähetystä meni jäleen hienosti, sitten alkoi sekoilu. Asko nimittäin ilmoitti että autossamme on "rengas ihan lytyssä tuolta alapuolelta" ja niin, tyhjähän se oli. En sitten oikein osannut keskittyä edes treenaamiseen... Useita ruututoistoja kuitenkin tein, ja hyvää niissä oli se, että lettu nyt menee aina ruutuun sisälle. Sensijaan se ei välttämättä pysy siellä, vaan makupalat hotkaistuaan lähtee tulemaan mua kohti ignooraten käskytyksen, mutta pannaan tämä nyt tämän oman hermostumisen piikkiin.

Ruudusta poistulot sitten erillisenä harjoituksena: helpompi puoli alkaa olla selvää pässinlihaa, se vaikeampi (eli missä kutsun koiran "pimeälle" puolelle) on vielä vähhän epävarma: yhden kerran Lettu tuli oikealle puoleni seuraamaan. Pari kertaa tämäkin kuitenkin onnistui, kun kuitenkin huikkasen seuraakäskyn vasemman olkani yli vaikka en sieltä koiraa näekään. Saakohan näin tehdä?

Kaketukset meni ihan surkeasti. Lettu tepsutti, otti vääriä asentoja tai ei vaihtanut ollenkaan... en jäänyt jauhamaan.

Sitten päivän huippu: tunnari! Olin käynyt tiputtelemassa "hajuttomasta" purkista vääriä kapuloita ojaan 4 kpl. Sitten vein alkurutiinien (ohjaaja täyskäännös) jälkeen oman kapulan ojan lähimmäiseen reunaan. Tulin lähettämään koiran, ja se toi oikean. Seuraavalla toistolla vein tämän oman kapulan ojaan, mutta selvästi lähemmäs kuin ne väärät. Jälleen onnistui. Kolmannella kerralla sitten potkiskelin väärät kapulat riviin ja laitoin tämän oikean sinne rivin keskelle. Lähetin... Lettu nuuskaisi yhtä väärää, siirtyi oman kohdalle, otti sen suuhun, sitten vielä tämä oma suussa nuuhkaisi toiselta puolen väärää muttei koskenut siihen vaan lähti tuomaan omaa!!! Voitte uskoa että tämä oli kuin lottovoitto, mitkään rengashuolet ei enää vaivanneet, ei palellut eikä tuntunut köyhälle, Jippii!