Jotenkin agimotivaatio on nyt ihan nollassa: kisoja ei ole tiedossa ja muutenkin tokojutut painaa nyt enemmän vaakakupissa. Koska kuitenkin on mentävä kouluttamaan, menin treenaamaankin. Tuija oli tehnytkin vallan mainion radan, siinä oli haastetta mutta se ei ollut tappovaikea.

Ensimmäisellä yrityksellä sain letun menemään kauimmaiseen putken päähän. mehän ollaan harjoiteltu peitossa olevia putkia, mutta tällä kertaa olin itse niin paljon koiraa edellä että vedin sen ohi oikean putkensuun... Toisella kerralla tarkempana. Sitten oli ongelmana puomin jälkeinen tyhjään vienti, taas itse hätäilin ja käännyin liian aikaisin, koira jäi selän taakse ja luikahti hypyn eteen. Totaali oma moka siis. Toinen rundi sitten pallo kädessä meni virheittä. Ja erityisen tyytyväinen olin että pujottelu meni molemmilla kerroilla oikein...!

Mukava fiilis tästä jäi, Lettukin oli "Killeri-vaikutuksen" huomioiden hyvässä vedossa.