Haapaniemen pallokenttä oli kokonaan sulanut ja hyväpintaisella kentällä oli ilo astella. Unohtui totaalisesti sekin tosiasia että vettä satoi, eipä se koiraakaan näyttänyt haittaavan.

Aloitin seuraamisella. Lettu oli hyvässä vireessä mutta vilkuili kentälle valmiiksi rakennetun ruudun suuntaan v'ähän väliä. Seuraamispaikka silti hyvä ja käännökset sekä pysähdykset tarkkoja. Otin aika pitkään ja Lettu vaan niinkuin paransi. Tein kaikki mahdolliset variaatiot (askeleet, käännökset, nopeudet) eikä missään ollut muuta huomauttamista kuin tuo vilkuilu.

Yksi liikkeestä istuminen, ei huomauttamista.

Luoksetulo takapalkalla. Laitoin seisomispysäytysmerkiksi puukalikan ja sen mitä itse näin, Lettu pysähtyi tosi hyvin. Ekalla kerralla vapautus seisomisesta sinne takapalkalle. Toinen kerta oli tarkoitus ottaa läpijuoksuna, mutta Lettupa päätti pysähtyä siihen "merkille"! Se ei kuitenkaan himmaillut vaan laukkasi ja pysähtyi täpäkästi. En noteerannut, annoin vaan uuden kutsun ja Lettu tuli laukalla loppuun asti, mistä tietysti mielettömät kehut ja yhdessä juoksimme sinne takapalkalle. Mielenkiintoinen ennakointitapa!

Seuraavaksi ruutu. Se luoksetulon "merkki" oli tarkoituksella ihan ruutuunlähetyslinjan vieressä, mutta ei se Lettua hämännyt. Pitkältä matkalta lähetys ja suoraan ruutuun, siellä oli palkka-alusta pitkästä aikaa valmiina. Kehuin Lettua ja kun se oli syönyt, jatkoin kehumista ja lähdin kävelemään sivuttain, kun se tuli lähemmäs annoin seuraa-käskyn, palkkasin heti kun tuli sivulle. Näinhän tätä ruudun loppuosaa saisi kätevästi harjoiteltua.

Sitten kake. Eka yrittämä kaksi ja puoli metriä matkaa, teputus istumasta seisomaan noustessa. Sitten yritin kahdesta metristä, vieläkin siirsi toista takajalkaa. Kolmaskin yritys kahdesta metristä, nyt vaan megarauhallisesti, onnistui! Koska mä en vieläkään osaa lopettaa ajoissa, otin saman vielä kahdesta ja puolesta metristä, sekä kolmesta metristä. Haa- ne kaikki olivat puhtaita! Lopuksi vielä seiso-istu metristä: puhdas.

Koska en vielä uskalla leikittää Lettua sen hampaan takia, lopuksi syöttelin vaan kädestä paljon nameja ja kerroin kuinka hieno koira se on.