Oikarissa, leiriläisiä vakoiltuani päädyin tekemään itsekin jäljen. Sää oli erinomainen: hyvin vähäinen tuuli, kosteaa ja sopivan lämmintä.
Jana n. 10m, jälki n. 300m, 7 vierasta kapulaa, 3 kulmaa. vanhetus vain reilut puoli tuntia.

Jana meni taas hienosti, pitäisi näitä uskaltaa nyt vaan reilusti pidentää välillä. Eka keppikin nousi, toka sensijaan ei. Eka kulma meni ensin hienosti mutta sitten liina takertui kuuseen ja piti sellaisen vingahtavan äänen jota Lettu kääntyi katsomaan. Palatessaan jäljelle teki sitten kulman uudestaan aika reilulla ulkokaarella. Kolmannelle kapulalle kuitenkin. Toinen kulma meni myös hyvin ja neljäs kapula löytyi vaikeasta paikasta ojan pohjalta!
Kolmannessa kulmassa lettu ensin kääntyi, mutta alkoi sitten "puoltaa" tuulen alapuolelle ja löysi sieltä melko varmasti jonkun toisen jäljen. Annoin sen mennä jonkin matkaa mutta meno oli sen verran varman tuntuista että päätin kutsua sen takaisin. Yritin lähettää sitä etsimään omaa jälkeämme mutta se ei tuntunut kiinnostavan enää ollenkaan. Viimeinen kapula osui kohdalle ja sain Letun nostamaan sen näyttämällä kapulaa.
Vaikka Lettu siis oli sitä mieltä että se oli oikeassa ja minä väärässä, se ei paineistunut, lähinnä vaan menetti motivaation. Se kuljeskeli iloisena metsässä häntä ylhäällä.
On myös mahdollista että se vähän väsähti ja tarkkaavaisuus siksi herpaantui. Pennut masussa alkavat selvästi näkyä Letun liikkumisessa ja se haluaa lepäillä paljon. Päätinkin siksi että teemme nyt muutaman lyhyen ja helpon jäljen, ehkä muutaman helpon tottistreenin, sitten full-time äityslomalle.