Se tuli jo autosta ulos haukun kanssa ja haukkui mulle koko ajan kun riisuin sitä. Radalle lähti hyvässä tempossa ja vieläpä sinne minne mä ohjasinkin! Ekalla yrittämällä se kuitenkin teki pujotteluvirheen, jonka tulkitsimme johtuneen mun omasta hätäilystä: autoin sisään mutta lähdin sitten itse kääntyen vedättämään ja unohdin varmistaa että lettu jatkaa pujottelua. Mutta enivei, olin oikein tyytyväinen vauhtiin ja vaikeiden kohtien ohjautuvuuteen :)
Otimme saman radan uusiksi, ja taas Lettu yllätti: se meni vielä paremmin kuin äsken?! Kulmat mentiin ihan nuolemalla ja nyt pujottelukin onnistui. Loistavaa!
Toiseen treeniin lähdinkin sitten (taas) löperöllä asenteella. Lettu oli taas säpinässä mutta kun en kunnolla ottanut sitä hanskaan, se meni väärälle hypylle. Sitten se meni A:lle vaikka piti kääntyä muualle, ja tätä jauhettiin tovi ennekuin saatiin onnistuminen. Vielä loppusuoraakin piti paikkailla kun koira imi niin voimakkaasti sinne A.lle ja ohjaaja oli ihan missä sattuu. No, aina ei voi voittaa...
Hyvä mieli kuitenkin jäi näistä treeneistä: ehdittiin tehdä paljon, Lettu oli hyvässä vedossa eikä lannistunut vaikka korjailtiin. Ja ennenkaikkea se ekan radan toka kierros pitää saada jäämään kestosti tunnemuistiin, fiilis oli sanoinkuvaamaton :)
Kommentit