Näköjään ääneen oman laiskuuden myöntäminen auttaa, sillä innostuin jo samana iltana lähtemään kentälle Aholaitaan. Siellä olikin hirveästi porukkaa joten saatiin hyvä häiriötreeni pitkästä aikaa.

Aluksi seuraamista: ekalla lähtöyrityksellä Lettu vilkaisi takaa ohi huristanutta polkupyörää ja siitä äänellä sitä vähän moitin. Tämän jälkeen tulikin sitten loistavaa seuraamista! Tiivis, suora, hyvä kontakti, hienot käännökset oikeaan ja vasempaan, nopeuden muutokset... Ainoa heikko lenkki oli ne täyskäännökset joita sitten vähän yritin parantaa: koska Lettu oli hyvässä vireessä nappasin sitä sormella lanteelle vasempaan kylkeen. Ne pari kertaa se kyllä väisti sormia, mutta sen jälkeen käännökset oli ihan samanlaisia vajaita... No, omalla askelluksella pystyn kyllä hyvin sen paikkaamaan mutta olishan se kiva kun ne olis kunnolliset?

Sitten sitä kakettelua mitä päivälläkin. Nyt oli jo paljon parempi, huomasin Letun siirtyvän sivusuunnassa itsestäni katsoen oikealle, joten aloin heittämään makupalan sille vasemmalle. Tämä auttoi, ja kun välimatka pidettiin tarpeeksi lyhyenä (0 - 3 metriä) tassut pysyivät aika kivasti paikallaan. Vähän vaikeusastetta teki Asko, joka välillä kävi kaatamassa Letun selkään hiekkaa... tästä johtuen muutama jättö meni ihan pipariksi. Kun Asko oli kauempana Lettu teki hienosti.

Mukava treeni vaikka sain aikaa tuhrattua (=paljon toistoja). palkkailin nakeilla, välillä tennarilla ja välillä lampaanhännällä. Tennari ei ole niin kiva kuin se oma pallo, mutta menettelee, lampaanhäntä ei ole palkkana oikein hyvä koska se katkaisee työnteon niin totaalisesti ja kestää hetken ennenkuin Lettu syttyy siihen. Häiriöt eivät häirinneet kuin kerran, kun eräs koirakko tuli liian lähelle meidän autoa ja Lettu juuri silloin ei ollut käskyn alla, hyökkäsi kohti vierasta. Pysähtyi kuitenkin kun komensin ja jatkoi sitten töitä kuin ei mitään.