Heti aamusta Lettu meni paikkamakuuryhmään kun Sisu tarvitsi häiriökavereita. Tehtiin tokomaisesti ja minäkin jäin seisomaan näkyviin, kasvot koiraa kohti. Harjoitus kesti kauan, mutta Letulla ei ollut mitään ongelmia vaan se pysyi nätisti koko ajan. Kerran se laittoi toisen tassun kainaloon ja ihan lopussa vähän tärräsi mutta ei pahasti. Sitten autoon lämmittelemään.
Omalle vuorolle tulin käyden ensin kiertämässä kentän, eli melko kisamaisesti. Lettukin varmaan luuli että ollaan kisassa, se oli vähän jännittynyt. Vaan eipä se haitannut kun aloitettiin luoksetuloilla. Heti aluksi kokeilin voi-luokan luoksetulon eli kahdella pysäytyksellä. Seisominen venyi niin pitkäksi että koira pysähtyi tasan puolivälissä matkaa, maahanmeno onnistui hyvin. Liikkeellelähdöt alussa ja seisomisesta olivat hyvät, maasta se sitten tuli ravilla mutta reippaalla ravilla kuitenkin.
Sitten hiottiin sitä seisomispysäytystä. Ongelmahan juontanee juurensa siitä että Lettu on aina pysäytetty puoliväliin ja se selvästi hakee sitä kohtaa itse. Lisäksi kun matka on pidempi, en voi palkata sitä pallolla kun en pysty heittämään niin kauas, tuo pehmopallo ei lennä! Miia sitten palkkasi lettua ja kyllä se alkoi pysähtymään nopeammin. kovin montaa toistoa ei voinut ottaa kun Lettu alkoi hiipimään, otettiin sitten pari läpijuoksua pallopalkalla.
Tässä mallia miten sieltä maasta ponkastaan liikkeelle (kuva Elina Riipi):
Ruutu seuraavaksi. Ongelmahan on siinä että Lettu menee merkkien vasemmalle puolelle ja sieltä sisään, tai sitten jää seisomaan sinne sivuun. Tämä ei korjaantunut vaikka tehtiin useita toistoja niin että palkka oli siellä keskellä-takana ja Lettu ties että se on siellä. Mutta hyvin yksinkertainen korjauspa auttoi: laitettiin se palkka sinne oikeaan reunaan! Lettuhan kääntyy ruudussa aina oikealle, ja näin se saa tilaa. Nyt vaan paljon treeniä. Palkkausta voisi vaihdella vaikkapa kaivamalla sen pallon maahan sinne ruutuun, tai heittämällä sen (apuohjaaja?). Lähetyspaikkaa voi vaihdella, koiran ei tarvitse lähteä ohjaajan sivulta vaan mistä vaan, se auttaa ruutumerkkien hahmottamiseen.
Lopuksi tunnari. tehtiin ensin puusilpputreeni. Se meni hyvin kun ei ollut häiriökapulaa, mutta heti kun laitettiin häiriökapula Lettu toi sen vaikka se oli varsin kaukana. Kun tästä vähän huomautin, Lettu ei meinannut lähteä uudelle noudolle ollenkaan. Siirryttiin sitten treenaamaan nurmikolle missä oli kuolleita lehtiä ja oma sinne lehtien sekaan piiloon. Tämä meni hyvin, ja häiriökapula laitettiin 2,5 metrin päähän ihan näkyviin. Nytkin Lettu etsi sen oman lehtien seasta. Paikassa oli myös tupakka-askeja yms roskaa jotka olisivat myös olleet otettavissa, mutta tällä kertaa rouva käytti nenäänsä :) Kokeillaan nyt tällä tavalla edetä. Kun "kanavan" saa auki, luulen että homma alkaa sujumaan.
Kaikin puolin mukava ja opettavainen treeni, molemmat saatiin pyöritellä sitä rusinaa mitä aivoiksi kutsutaan :)
Ei se toko nyt ihan niin kamalan vaikeaa olekaan?
Kommentit