Pöntövuoressa jäljestämässä. Satoi ja tuuli. Olin tehnyt edellisenä päivänä janan, jolta nyt sitten talloin jäljen. Jälki oli n. 250 metriä pitkä kaksi loivaa ja yksi 90 kulma. Kun olin tallannut, huomasin että autoni viereen oli parkkeerannut oinen auto, ja sienestäjä oli metsässä, siellä missä jälkikin! Ei ihan niin kaukana, mutta samassa metsässä kuitenkin... No, lähdin kävelylle.

Oltiin poissa reilu puoli tuntia, ja takaisin tullessani ei sienestäjää näkynyt. Hänen autonsa oli kyllä vielä paikalla, ja siellä oli koira joka katseli ihan eri suuntaan. Siitä sitten päättelin että sienestäjäkin oli vaihtanut tien puolta ja lähdettiin jäljelle.

Eka lähetyksellä lettu lähti voimakkaasti vinoon. Kutsuin pois ja olin nyt huolellisempi lähetyksessä. Nyt meni taas esimerkillisen suoraan, ja poimi jäljen helposti. Eka kapulan nostettuaan se sitten törmäsi siihen sienestäjään...! Hälytyshaukku ja totaalinen jäljen hukkaaminenhan siitä seurasi. Lisäksi sienestäjä alkoi juttelemaan kovin tuttavallisesti mulle ja kyselemään mitä ihmettä me oikein tehdään... no, vähin sanoin kuljetin koiraa ohi, ja kuin ihmeen kaupalla se alkoi taas jäljestää! Tähän tietysti vaikutti se että suurinpiirtein tiesin missä jälki meni, mutta yllättävän hyvin Lettu unohti tilanteen ja kävi taas töihin.

Yhdessä kulmassa edempänä se alkoi hakea jälkeä väärästä suunnasta mutta kun kutsuin sen takaisin siihen missä oli vielä ollut jäljellä, se lähti taas oikein. Seitsemästä kapulasta nousi viisi, ja luulen että ne kaksi jäivät siihen kohti missä jouduin taluttamaan koiraa sienestäjän ohi. Eli tavallaan olin ihan tyytyväinen koiran työskentelyyn. Loppusuora oli aika voimakkaassa sivutuulessa, ja Lettu meinasi painua aika paljon tuulen alle. Nyt älysin jarruttaa liinasta joka saikin Letun tarkentamaan enemmän jäljen päälle.