Viikonloppuna taas töitätöitätöitä, joten koirat aivan paitsiossa... sunnuntai-iltana ehdin ja jaksoin kuitenkin vääntäytyä Haapaniemen pallokentälle. Letussa oli virtaa kuin pienessä kylässä vaikka ruokin koirat ennen kentälle menoa.

Aluksi seuraamista, joka oli siis varsin hektistä. Tokihan on hyvä että koiralla on intoa ja mielummin näin kuin kärvistellen, mutta mutta... suorilla oli ihan hyvääkin, käännöksissä ehti kääntyillä moneenkin kertaan ja vilkuilla sinne tänne. Sitten tahkottiin peruutuksen kanssa joka ei meinannut onnistua ei millään. Lettuhan kiepauttaa häntänsä mun jalkojen taakse istuessaan, ja nyt jos mun jalka liikkui 15 senttiä lähempänä sen häntää koko koira singahti metrin sivulle - eteenpäin. Miten siinä sitten peruutat? Ne kerran kun onnistuin askelluksessa koiraa säikäyttämättä meni ihan hyvin.

Luoksetulo. Kaksi toistoa, takapalkalla ja pelkkään seisomiseen asti. Liika into näkyi tässäkin, pysähdys venyi, vauhtia oli ainakin tarpeeksi.

Kake. Kissanruokapurkki koiran taakse ja 10 askelta etäisyyttä. Kaksi ekaa yritystä tuottivat ryydloikan seisomaan nousussa, menin vaan palauttamaan koiran oikeaan paikkaan ja otin uusiksi. Kolmannella kerralla täydellinen seisomaan nousu. Siitä vapautus palkalle. Yksi hieno istu-seiso. Sitten vielä samalta matkalta helppo sarja: istu-seiso-istu-maa-seisovapaa. Tokassa seisomisessa otti toisella takajalalla askeleen, olisi pitänyt lopettaa tämä sarja tuonne maahan, jonne asti oli tosi hieno. Mutta kun ohjaaja on ahne niin sitten on...

Purettiin paineita sitten leikkimällä, Timppa ja Asko heitteli housulelua myös, Lettu oli aivan täpinöissään.