Kotipihassa, eli hyvällä pohjalla :). Häiriönä mukana puuhasteleva Asko, joskin Lettu ei tällä kertaa yhtään vilkuillut Askon perään, ei myöskään ohikulkevia ihmisiä tai autoja. Meillä oli molemmilla tosi hyvät fiilikset. Tällä kertaa jätin alkuleikit väliin ja aloitin suoraan seuraamisella. Miljoona kertaa parempaa kuin eilen! En kuitenkaan jäänyt nautiskelemaan vaan tehtiin ne jättöliikkeet melko heti.

Istuminen ja maahanmeno superhyvät! Toiseen suuntaan seisominen... istui. Miksi, oi miksi tämä ei onnistu? Toisella yrityksellä kyllä jäi nätisti seisomaan, eli tästä on tullut jo opittu kaavio istu - seiso? Kuin varmistaakseni epäilyni tein taas koko liikesarjan uusiksi, jälleen hienot istuminen ja maahanmeno, mutta seisomisen istui. Pöh.

No eihän siinä muu auta kuin alkaa alusta opettamaan suullista käskyä. Ensin seisomaan jäämisiä koiraa koko ajan seisottaen ja välillä palkkaamassa käyden + uusi käsky suoraan, tällaisia sarjoja useita. Sitten makupalan heittoja eri asennoille. Tästä harjoituksesta Lettu tykkää, ja aluksi se ennakoikin yrittäen arvata minkä asennon käsken seuraavaksi. Alkoi kuitenkin sitten kuunnella käskytystä. Yllättäen tässä oli vaikeinta istuminen. Luulen sen kyllä osittain johtuvan flunssan takia käheästä äänestäni, on aika vaikea kiekaista iloisesti "istu" kun kurkusta kuuluu vain rahinaa. Täytyy pitää näitä ohjelmistossa jonkin verran, auttaahan se myös eteenmenon maahanmenoon.

Kun olin tyytyväinen noihin asentoihin, oli meillä muutama lihapulla vielä jäljellä. Tehtiin luoksetulo: muuten hyvä mutta eteenistuminen vähän vastaiseen suuntaan vino. Sen päälle muutama täyskäännös, ne meni hyvin.

Vaikka tuhrasin aikaa tällä treenikerralla ei koirassa näkynyt merkkiäkään tylsistymisestä. Itsekin pysyin avoimella mielellä koko ajan eikä epätoivo vallannut mieltä kuten eilen.